Milan kanssahan meillä nyt loppui treenit, kun halukkaat siirtyvät talvireeneihin. Viimeisellä kerralla meitä olikin vain 3 koirakkoa, joten kerettiin tekemään aika paljon kaikkea vaikka hiukan myöhemmin aloitettiinkin. Emmi oli myös mukana, mutta ekan vuoron jälkeen vein sen autoon odottamaan, koska se pinisi häiriten Milaa. Loppu meni kuitenkin todella hyvin ja juoksutin vielä koiria kentän reunalla ennen kuin lähdettiin kotiin.

Emmi on nyt muutenkin selvästi piristynyt, tiedä sitten mikä on aiheuttanut, mutta hyvähän tuo vain on. Harmittaa vaan, kun ei pysty itse olemaan koko ajan koiran kanssa touhuamassa. Koirakuumettakin on tässä pukannut, mutta lupaa ei olla vielä saatu vaikka mihin on vedottu.

Kotosalla tuo likka on kuitenkin osoittanut välillä pieniä apaattisuuden merkkejä, joten rupesin oikein pohtimalla pohtimaan millä sitä piristäisi. Isältä lainasin sitten yhden aktivointipallon, siellä kun niitä on useampi mutta niitä ei voida käyttää kun syntyy tappelu. Emmi kuitenkin tajusi heti pallon jujun ja tykästyikin siihen. Mitäpä Emmi ei tekisi, jos siitä ruokaa saa. :P

Eihän tuolle nyt kuitenkaan voi koko ajan olla isoja herkkupaloja olla syöttämässä, joten yritin keksiä muita ideoita. Kuulin Kong-aktivointilelusta ja tutustuin siihen hiukan tarkemmin netissä. Päätin käydä paikallisessa eläintarvikeliikkeessä katsomassa mitä vaihtoehtoja siellä olisi. Tarjolla oli vinkulelua vinkulelun perään, tiesin heti että ne ei toimi. Löysin kuitenkin jotain erilaisia kongeja ja ostinkin heti kättelyssä kaksi. Toinen on ns. perinteinen ja toinen sitten hiukan erilainen. Molemmista on Emmi kiinnostunutkin ja varsinkin toisen kanssa se touhusi koko illan. Onnistuneet ostokset olivat siis. (:

Ollaan myös skarppailtu Emmin kanssa ja herätty nyt jo muutamana aamuna hiukan aikaisemmin niin on keretty tekemään hiukan pidempi aamulenkkikin. Tähän mennessä on löydetty jo parikin uutta reittiä ja tarkoitus on löytää niitä vielä lisää. c(:

Viikon tauon jälkeen oltiin siis Milan kanssa jälleen treeneissä ja tällä kertaa oli äitipuoli ja pikkuvelipuoli mukana katsomassa. Ilmeisesti koiralla oli ollut pientä tylsistymistä, koska nyt viikon tauon jälkeen oli meno ihan erillainen. Jäljen kanssahan koira kyllästyi hommaan, joten se jätettiin pois. En ollut mitään tämän tapaista havainnut aikaisemmissa treeneissä, mutta nyt huomasi koiran olevan ihan eri meiningillä. Mokat mitä tuli, olivat ihan omiani.

Kentällä oli aikaisemmin päivällä ollut joku tekemässä lajista juttua lehteen ja he olivat jättäneet meille radan josta sitten kehitettiin meille sopivia pätkiä. Radalla oli mm. kaksi suoraa putkea, jotka molemmat meni aivan mahtavasti, kepit mentiin "väärältä" puolelta (eli siis itse menen eri puolelta ja Mila toiselta puolelta) ja ne meni todella hyvin ottaen huomioon, miten ne ennen menivät. Puomille mentäessä oli jotain ongelmia, mutta kun sinne päästiin niin ei ollut mitään. Toinen rata loppui renkaaseen, joten sen kanssa oli edelleen hiukan ongelmia, mutta siitäkin selvittiin.

Meidän viimeisellä vuorolla huomasin jo ennen aloitusta että koira ei keskittynyt täysin ohjauksiini, kun vierailijat lähtivät Emmin kanssa kävelemään hiukan kauemmas. Tullessamme rataa loppuun, oli rengas ihan portin vieressä ja sitä ennen oli vielä hyppy suunnattuna suoraan portille. Milahan lähti suoraan portille ja kun se ei ensimmäisestä kutsusta kääntynyt takaisin, muutin äänensävyäni (jota ei Milan kanssa saisi tehdä). Sehän tuli kyllä luokse, mutta oli sitten niin hädissään ja lukossa, ettei lopusta meinannut tulla mitään. Saimme kuitenkin viimeiset esteet, renkaan ja putken, suoritettua jonka jälkeen ohjaajammekin sanoi, että koirasta tosiaan näkee kun sille sanoo liian pahalla äänellä.

Lopputulos oli se, että olin todella tyytyväinen päivän treeneihin ja varsinkin koiraan. (:

Nyt on ollut ihan liian pitkään niin kiirettä etten ole kerennyt pahemmin päivittelemään tänne kuulumisia. Milan kanssa on agitreeneissä päästy sen verran pitkälle, että se alkeiskurssi mihin alunperin ilmottauduttiin, loppui viime viikolla. Sovimme kuitenkin ohjaajan ja muiden kanssa, että kun kaikki nyt ovat seuran jäseniä, niin jatkamme maanantaisin.

Uusiin esteisiin kuten a-este on tehty tuttavuutta. Lisäksi on tutustuttu renkaaseen ja sen hankaluuteen. ^^' Lähes kaikki esteet on nyt sitten käyty läpi, ainoastaan keinua ei olla kokeiltu. Lähinnä viime aikoina on keskitytty radan suorittamiseen eli ohjaukseen on kiinnitetty huomiota paljon. Meidän osalta se on enemmän kuin hyvä, Mila kun aikalailla suoriutuu esteistä, mutta sille pitää vielä näyttää melko tarkkaan mikä este on kyseessä. Onhan se kyllä jo kehittynyt oikein paljon, mutta silti. Lisäksi omaa haastetta hommaan tuo se, että olen itse aina solmussa ja miettimässä että mikäs este nyt olikaan. Ollaan kuitenkin kehitytty omasta mielestäni oikein hyvin. Kepitkin alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan myös niin, että olen itse "väärällä" puolella. Tämän päivän treeneissä tuli myös puheeksi eteen-käsky, täytyy sitä ruveta pikkuhiljaa käyttämään.

Tämän päivän treeneissä oli myös Emmi mukana ja koska meitä oli vain kolme paikalla niin pääsi vanhuskin kokeilemaan agia. Ja hienostihan se menikin, kun Susanna vei sen ihan pientä rataakin. Ei olisi heti uskonut että koira näki ensimmäisen kerran elämässään esteitä. Kiipesi oikein a-esteenkin ja olin niiiin ylpeä siitä. ^^ Eipä se kovin kauaa jaksanut, edes namipaljon voimalla, mutta voiko tuolta nyt enempää odotaakaan.

Onneksi ei enää ole torstaisin treenejä, minä kun menin ja ilmottauduin ratsastustunnille keskiviikoksi. Hevosen selässä ei ole vierailtu sitten taas puoleentoista vuoteen ja kokemuksesta voin kertoa että seuraavana päivänä ollaan jumissa ja kunnolla. ^^'

Tämä nyt jäi lyhyeksi, mutta kiirusta meinaa pukata. Palaillaan taas.

4. agitreenien päivänä Milaa hakiessa huomasin, että pilvet näyttivät todella uhkaavilta ja toivoin ettei rupeaisi satamaan, mutta tietenkin se alkoi. Saapuessamme treenipaikalle olivat muut yhden pakun aukinaisen takaosan oven alla sateensuojassa. Siellä oli sen verran ahdasta ja kun itse pidän sateesta, en viitsinyt tunkea sinne sekaan. Eikä Milakaan niin kärsivältä näyttänyt. Jossain vaiheessa huomasin, että kyllä se sade Milaa ärsyttää, se kun alkoi rähjäämään muille koirille, jos ne tulivat liian lähelle. Ei se kuitenkaan oikein riehumaan ruvennut eli kunnon ongelmaa ei ollut, sanomista Milalle tuli tietenkin joka kerralla (taisi se kaksi tai kolme kertaa sen tehdä).

Meidän oli ollut tarkoitus jatkaa kontaktiesteiden treenaamista, mutta vesisateen vuoksi puomi ja a-este olivat sen verran liukkaita, että se olisi ollut liian vaarallista. Uusia esteitä otimme pituuden, jonka Mila tajusi lähes samantien, ei siis kävellyt tms. vaan hyppäsi kunnolla. Kun se oli opittu kunnolla kokeilimme pientä rataa. Esteet olivat ovaalin kehällä ja esteinä oli aita, aita, putki, kepit, pituus, aita, putki. Ensimmäisellä kerralla en ihan ollut ajatuksissani, kun lähdin kiertämään rataa ulkoreunaa ja sitten ensimmäisellä putkella kun koitin vaihtaa puolta niin koira jäi katsomaan, että mitä touhuat. Päästiin kuitenkin rata ihan jees suoritettua. Toisella kerralla tajusin heti alussa mennä sisäpuolelle ja rata menikin tosi nätisti.

Kun kaikki olivat hypänneet radan kahdesti, ohjaaja otti meidät ykistellen hyppäämään rengasta. Viime kerrasta oppineena pyysin, jos mekin saisimme kokeilla kentällä olleella autonrenkaalla. Renkaan sisäalareunaan on laitettu levy, jottei koira laita tassujaan sinne väliin ja sitten koko höskä on laitettu isolle levylle jotta se pysyy pystyssä. Ryhmässä oleva pieni pentukin harjoittelee sillä. Muutaman kerran jälkeen Mila rohkaistui niin paljon ettei rengas tuottanut enää ollenkaan ongelmia. Sen jälkeen menin aivan tajuttoman ylpeänä ohjaajan luokse ja sanoin että voimme kokeilla myös oikealla esteellä. Ensin Mila meinasi, ettei tää ole yhtä kiva, mutta hyppäsi kuitenkin. Sen jälkeen sitä ilmeisesti otti sen verran paljon päähän sade, joten toinen hyppy oli oikein haettava, mutta kun se sieltä tuli jätimme homman siihen, jotta jää hyvä mieli koiralle (ja omistajalle :D ).

Läpimärän koiran vein autoon ja menin kantamaan esteitä pois. Sitten itse autoon ja viemään koiraa takaisin. Tällä kertaa se ei ollut niin kettuuntunut "siskonsa" pelleilyistä, vaan lähti leikkiin mukaan. Viime aikoin kun sillä on ollut hermot ilmeisesti kireällä treenaamisesta tms. niin se on samantien aina suuttunut Dinalle kun tämä on koittanut leikkiä.

Maanantaina sitten edessä 4. viimeiset treenit. Puhetta oli kyllä mahdollisesta jatkokurssin tapaisesta, mutta tiedä sitten tuleeko sitä. Toivotaan parasta.

Tämäkin tarina tulee pari päivää jäljessä, mutta ei ole pahemmin kerennyt päivittelemään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai? :P

Jälleen kerran oli kaaaaunis ilma, kun hain heti koulusta Milan treeneihin. Mentiin taas hiukan aikaisemmin, jotta kerettäisiin hiukan sitä odottamista kertaamaan, vaikka eihän siinä nyt mitään ongelmia edes ole. Hetken treenattuamme jäimme vain istumaan ja odottelemaan. Raviradan parkkiksella kun oltiin, niin meni ohi eräs ravurikin ja se aiheutti Milassa pieniä pelonsekaisia tunteita, muttei mitään sen ihmeempää.

Itse agitreeneissä uusia esteitä olivat puomi ja muuri. Ja tietenkin sitten mentiin pientä radan pätkää. Muuri nyt ei ollut mikään ongelma neidille, mutta puoli oli hiukan pelottavanampi. Kokeiltiin ensin ihan ilman mitään sen ihmeempiä, mutta kun päästiin melkein ensimmäinen nousu ylös, koira tajusi olevansa korkealla ja hyppäsi alas ennen kuin ehdin tehdä mitään. Toisella kerralla laitettiin nakin paloja koko matkalle alusta loppuun lyhyin välimatkoin, niin jopas rupesi kelpaamaan. Kyllä vieläkin jännitti todella paljon, mutta kun pidin koirasta kiinni ja kehuin koko ajan, niin se rohkaistui. Kun myöhemmin kokeiltiin vielä uudestaan, niin koira meni sen jo paljon rohkeammin. Selvästi koiraa vieläkin jännitti paljon ja menikin melko vauhdilla, mutta kuunteli kun pyysin hiukan odottamaan.

Radat olivatkin sitten ihan oma juttunsa. Radalla meillä oli pari aitaa, putki, muuri, kepit ja puomi. Muut menivät ihan hyvin, mutta putkella Mila koetteli meikäläistä. Esitti menevänsä sisään, mutta jäikin sitten ulkopuolelle. Kun menin takaisin päin ohjatakseni sen uudestaan putkeen, se hyppäsi putken päälle ja siitä toiselle puolelle alas. Tämän se toista kahdella kerralla. ^^'

Loppuen lopuksi olin jälleen tyytyväinen päivän treeneihin. Jäimme seuraamaan seuraavia treenejä. Kyseessä oli enemmänkin kisannut ryhmä, joka treenasi ihan pelkkää rataa. Oli ihan mielenkiintoista seurata, miten pienestä koirat osasivat tehdä jotain. Osa kyllä ymmärsi väärin ohjaajan käskyt (tai oikeastaan ohjaajat olivat paikoitellen huolimattomia kehonkielen kanssa).