Viikon tauon jälkeen oltiin siis Milan kanssa jälleen treeneissä ja tällä kertaa oli äitipuoli ja pikkuvelipuoli mukana katsomassa. Ilmeisesti koiralla oli ollut pientä tylsistymistä, koska nyt viikon tauon jälkeen oli meno ihan erillainen. Jäljen kanssahan koira kyllästyi hommaan, joten se jätettiin pois. En ollut mitään tämän tapaista havainnut aikaisemmissa treeneissä, mutta nyt huomasi koiran olevan ihan eri meiningillä. Mokat mitä tuli, olivat ihan omiani.

Kentällä oli aikaisemmin päivällä ollut joku tekemässä lajista juttua lehteen ja he olivat jättäneet meille radan josta sitten kehitettiin meille sopivia pätkiä. Radalla oli mm. kaksi suoraa putkea, jotka molemmat meni aivan mahtavasti, kepit mentiin "väärältä" puolelta (eli siis itse menen eri puolelta ja Mila toiselta puolelta) ja ne meni todella hyvin ottaen huomioon, miten ne ennen menivät. Puomille mentäessä oli jotain ongelmia, mutta kun sinne päästiin niin ei ollut mitään. Toinen rata loppui renkaaseen, joten sen kanssa oli edelleen hiukan ongelmia, mutta siitäkin selvittiin.

Meidän viimeisellä vuorolla huomasin jo ennen aloitusta että koira ei keskittynyt täysin ohjauksiini, kun vierailijat lähtivät Emmin kanssa kävelemään hiukan kauemmas. Tullessamme rataa loppuun, oli rengas ihan portin vieressä ja sitä ennen oli vielä hyppy suunnattuna suoraan portille. Milahan lähti suoraan portille ja kun se ei ensimmäisestä kutsusta kääntynyt takaisin, muutin äänensävyäni (jota ei Milan kanssa saisi tehdä). Sehän tuli kyllä luokse, mutta oli sitten niin hädissään ja lukossa, ettei lopusta meinannut tulla mitään. Saimme kuitenkin viimeiset esteet, renkaan ja putken, suoritettua jonka jälkeen ohjaajammekin sanoi, että koirasta tosiaan näkee kun sille sanoo liian pahalla äänellä.

Lopputulos oli se, että olin todella tyytyväinen päivän treeneihin ja varsinkin koiraan. (: