4. agitreenien päivänä Milaa hakiessa huomasin, että pilvet näyttivät todella uhkaavilta ja toivoin ettei rupeaisi satamaan, mutta tietenkin se alkoi. Saapuessamme treenipaikalle olivat muut yhden pakun aukinaisen takaosan oven alla sateensuojassa. Siellä oli sen verran ahdasta ja kun itse pidän sateesta, en viitsinyt tunkea sinne sekaan. Eikä Milakaan niin kärsivältä näyttänyt. Jossain vaiheessa huomasin, että kyllä se sade Milaa ärsyttää, se kun alkoi rähjäämään muille koirille, jos ne tulivat liian lähelle. Ei se kuitenkaan oikein riehumaan ruvennut eli kunnon ongelmaa ei ollut, sanomista Milalle tuli tietenkin joka kerralla (taisi se kaksi tai kolme kertaa sen tehdä).

Meidän oli ollut tarkoitus jatkaa kontaktiesteiden treenaamista, mutta vesisateen vuoksi puomi ja a-este olivat sen verran liukkaita, että se olisi ollut liian vaarallista. Uusia esteitä otimme pituuden, jonka Mila tajusi lähes samantien, ei siis kävellyt tms. vaan hyppäsi kunnolla. Kun se oli opittu kunnolla kokeilimme pientä rataa. Esteet olivat ovaalin kehällä ja esteinä oli aita, aita, putki, kepit, pituus, aita, putki. Ensimmäisellä kerralla en ihan ollut ajatuksissani, kun lähdin kiertämään rataa ulkoreunaa ja sitten ensimmäisellä putkella kun koitin vaihtaa puolta niin koira jäi katsomaan, että mitä touhuat. Päästiin kuitenkin rata ihan jees suoritettua. Toisella kerralla tajusin heti alussa mennä sisäpuolelle ja rata menikin tosi nätisti.

Kun kaikki olivat hypänneet radan kahdesti, ohjaaja otti meidät ykistellen hyppäämään rengasta. Viime kerrasta oppineena pyysin, jos mekin saisimme kokeilla kentällä olleella autonrenkaalla. Renkaan sisäalareunaan on laitettu levy, jottei koira laita tassujaan sinne väliin ja sitten koko höskä on laitettu isolle levylle jotta se pysyy pystyssä. Ryhmässä oleva pieni pentukin harjoittelee sillä. Muutaman kerran jälkeen Mila rohkaistui niin paljon ettei rengas tuottanut enää ollenkaan ongelmia. Sen jälkeen menin aivan tajuttoman ylpeänä ohjaajan luokse ja sanoin että voimme kokeilla myös oikealla esteellä. Ensin Mila meinasi, ettei tää ole yhtä kiva, mutta hyppäsi kuitenkin. Sen jälkeen sitä ilmeisesti otti sen verran paljon päähän sade, joten toinen hyppy oli oikein haettava, mutta kun se sieltä tuli jätimme homman siihen, jotta jää hyvä mieli koiralle (ja omistajalle :D ).

Läpimärän koiran vein autoon ja menin kantamaan esteitä pois. Sitten itse autoon ja viemään koiraa takaisin. Tällä kertaa se ei ollut niin kettuuntunut "siskonsa" pelleilyistä, vaan lähti leikkiin mukaan. Viime aikoin kun sillä on ollut hermot ilmeisesti kireällä treenaamisesta tms. niin se on samantien aina suuttunut Dinalle kun tämä on koittanut leikkiä.

Maanantaina sitten edessä 4. viimeiset treenit. Puhetta oli kyllä mahdollisesta jatkokurssin tapaisesta, mutta tiedä sitten tuleeko sitä. Toivotaan parasta.